Viikon aikana olemme käyneet läpi ihon kerroksia ja niiden tehtäviä. Iho koostuu kolmesta kerroksesta: Epidermis (orvaskesi), dermis (verinahka) ja subcutis (ihonalaiskudos).
Epidermis on ihon päällimmäinen kerros ja sen tehtävänä on suojata alla olevia kudoksia ja elimiä. Siihen kuuluu viisi kerrosta, joilla on omat tehtävänsä. Alin kerros on tyvisolukerros ja sen latinankielinen nimi stratum basale. Se on epidermiksen ja dermiksen välissä jossa se sitoutuu tyvikalvovyöhykkeeseen hemidesmosomien avulla. Siinä on vain yksi solukerros ja soluja kutsutaan tyvisoluiksi. Kerroksesta löytyy myös melanosyyttisoluja jotka valmistavat ihon pigmenttiä, sekä merkelin soluja jotka välittävät tuntoaistimuksia. Solut ovat muodoltaan nelikulmaisia ja tumallisia, ne jakautuvat usein ja muodostavat keratiinia eli proteiinia. Ihon pintaan noustessaan solut ovat keratinisoituneet ja niitä sanotaan keratinosyyteiksi.
Tyvisolukerroksen jälkeen tulee okasolukerros (stratum spinosum) ja solukerroksia on 4-8. Keratinosyyttejä kutsutaan tässä kerroksessa okasoluiksi ja solut liittyvät toisiinsa desmosomien avulla. Kerroksessa myös langerhansin soluja, jotka kuuluvat elimistön puolustusjärjestelmään. Okasolujen solulimassa on paljon säikeitä, jossa ne kertyvät suuremmiksi säikeiksi ja siitä kimpuiksi. Näin ne muodostavat verkon joka täyttää vähitellen koko solun. Soluissa alkaa lisäksi myös keratohyaliinijyvästen valmistus.
Seuraavaksi on jyväissolukerros (stratum granulosum) jossa on 2-3 kerrosta. Solut ovat jyvämäisiä ja litteitä, ja ne menevät ihon pinnan suuntaisesti. Niiden sisällä valmistuu lamellaarijyväsiä, jotka muodostavat sarveissolujen keratiinin ja solujen paksun solukuoren. Näin ne estävät veden haihtumisen ja imeytymisen, sekä mikrobien ja muiden aineiden pääsemisen ihoon. Kirkassolukerros (stratum lucidum) sijaitsee vain paksun ihon alueilla eli jalkapohjissa ja kämmenissä. Siinä on 3-5 solukerrosta ja solut ovat tumattomia sekä sarveistuneita.
Päällimmäinen epidermiksen kerros on sarveissolukerros (stratum corneum). Kerroksia on 15-20, solut (sarveissolut ja korneosyytit) ovat tumattomia, litteitä ja sarveistuneita. Kerroksesta voidaan erottaa kaksi osaa: stratum conjunctum, alimmainen kerros ja stratum disjunctum, uloin ja hilseilevä kerros.
Dermis sijaitsee epidermiksen alapuolella. Se on tiivistä sidekudosta, jossa on imu- ja verisuonia. Solujen määrä on vähäinen suhteessa soluväliaineen määrään ja sen paksuus on noin 2 millimetriä. Sen tehtävänä on toimia iskunvaimentimena ja vesi ja verivarastona. Lisäksi siinä on tuntoaistimuksia tuottavia reseptoreja ja se säätelee epidermiksen ominaisuuksia. Dermiksestä lötyy paljon liima- eli kollageenisäikeitä, jotka antavat iholle kestävyyttä. Myös kimmo- eli elastiinisäikeitä, jotka taas antavat iholle joustavuutta. Se voidaan jakaa kahteen kerrokseen: nysty -eli papillaarikerrokseen ja verkko -eli retikulaarikerrokseen. Papillaarikerros on ylempi epidermikseen liittyvä kerros ja sen tehtävänä on kuljettaa happea ja ravinteita epidermikseen. Poistaa myös hiilidioksidia ja kuona-aineita epidermiksestä. Siinä on paljon erilaisia kimppuun järjestäytyneitä kollageeni-, elastiini- ja retikulaarisäikeitä. Retikulaarisesta kerroksesta löytyy paksumpia kollageenikimppuja kuin papillaarisesta.
Subcutis on ihon alin kerros ja se muodostuu löyhästä sidekudoksesta ja rasvakudoksesta. Rasvasolut ovat ryhmittyneet lohkoihin, joita ympäröivät sidekudoksiset väliseinät. Rasvasolujen koko vaihtelee rasvan määrän mukaan. Subcutiksen tehtävänä on suojata elimistöä, toimia lämmöneristeenä ja sitoa iho sen alla oleviin jänteisiin ja lihaskalvoihin. Alla vielä tarkempaa kuvaa kaikista ihon kerroksista.
Epidermis on ihon päällimmäinen kerros ja sen tehtävänä on suojata alla olevia kudoksia ja elimiä. Siihen kuuluu viisi kerrosta, joilla on omat tehtävänsä. Alin kerros on tyvisolukerros ja sen latinankielinen nimi stratum basale. Se on epidermiksen ja dermiksen välissä jossa se sitoutuu tyvikalvovyöhykkeeseen hemidesmosomien avulla. Siinä on vain yksi solukerros ja soluja kutsutaan tyvisoluiksi. Kerroksesta löytyy myös melanosyyttisoluja jotka valmistavat ihon pigmenttiä, sekä merkelin soluja jotka välittävät tuntoaistimuksia. Solut ovat muodoltaan nelikulmaisia ja tumallisia, ne jakautuvat usein ja muodostavat keratiinia eli proteiinia. Ihon pintaan noustessaan solut ovat keratinisoituneet ja niitä sanotaan keratinosyyteiksi.
Tyvisolukerroksen jälkeen tulee okasolukerros (stratum spinosum) ja solukerroksia on 4-8. Keratinosyyttejä kutsutaan tässä kerroksessa okasoluiksi ja solut liittyvät toisiinsa desmosomien avulla. Kerroksessa myös langerhansin soluja, jotka kuuluvat elimistön puolustusjärjestelmään. Okasolujen solulimassa on paljon säikeitä, jossa ne kertyvät suuremmiksi säikeiksi ja siitä kimpuiksi. Näin ne muodostavat verkon joka täyttää vähitellen koko solun. Soluissa alkaa lisäksi myös keratohyaliinijyvästen valmistus.
Seuraavaksi on jyväissolukerros (stratum granulosum) jossa on 2-3 kerrosta. Solut ovat jyvämäisiä ja litteitä, ja ne menevät ihon pinnan suuntaisesti. Niiden sisällä valmistuu lamellaarijyväsiä, jotka muodostavat sarveissolujen keratiinin ja solujen paksun solukuoren. Näin ne estävät veden haihtumisen ja imeytymisen, sekä mikrobien ja muiden aineiden pääsemisen ihoon. Kirkassolukerros (stratum lucidum) sijaitsee vain paksun ihon alueilla eli jalkapohjissa ja kämmenissä. Siinä on 3-5 solukerrosta ja solut ovat tumattomia sekä sarveistuneita.
Päällimmäinen epidermiksen kerros on sarveissolukerros (stratum corneum). Kerroksia on 15-20, solut (sarveissolut ja korneosyytit) ovat tumattomia, litteitä ja sarveistuneita. Kerroksesta voidaan erottaa kaksi osaa: stratum conjunctum, alimmainen kerros ja stratum disjunctum, uloin ja hilseilevä kerros.
 |
| Lähde: https://goo.gl/images/S71aEX |
Dermis sijaitsee epidermiksen alapuolella. Se on tiivistä sidekudosta, jossa on imu- ja verisuonia. Solujen määrä on vähäinen suhteessa soluväliaineen määrään ja sen paksuus on noin 2 millimetriä. Sen tehtävänä on toimia iskunvaimentimena ja vesi ja verivarastona. Lisäksi siinä on tuntoaistimuksia tuottavia reseptoreja ja se säätelee epidermiksen ominaisuuksia. Dermiksestä lötyy paljon liima- eli kollageenisäikeitä, jotka antavat iholle kestävyyttä. Myös kimmo- eli elastiinisäikeitä, jotka taas antavat iholle joustavuutta. Se voidaan jakaa kahteen kerrokseen: nysty -eli papillaarikerrokseen ja verkko -eli retikulaarikerrokseen. Papillaarikerros on ylempi epidermikseen liittyvä kerros ja sen tehtävänä on kuljettaa happea ja ravinteita epidermikseen. Poistaa myös hiilidioksidia ja kuona-aineita epidermiksestä. Siinä on paljon erilaisia kimppuun järjestäytyneitä kollageeni-, elastiini- ja retikulaarisäikeitä. Retikulaarisesta kerroksesta löytyy paksumpia kollageenikimppuja kuin papillaarisesta.
Subcutis on ihon alin kerros ja se muodostuu löyhästä sidekudoksesta ja rasvakudoksesta. Rasvasolut ovat ryhmittyneet lohkoihin, joita ympäröivät sidekudoksiset väliseinät. Rasvasolujen koko vaihtelee rasvan määrän mukaan. Subcutiksen tehtävänä on suojata elimistöä, toimia lämmöneristeenä ja sitoa iho sen alla oleviin jänteisiin ja lihaskalvoihin. Alla vielä tarkempaa kuvaa kaikista ihon kerroksista.
 |
| Lähde: https://goo.gl/images/6NTxjm |
Kommentit
Lähetä kommentti